Huomenna sitten uusi yritys sen Saksan kurssin kanssa. Terapeuttini sanoi että jos ei ole PÄÄTÖSTÄ tehnyt, että menee kurssille tuli  mitä tuli niin vanha voittaa (eli välttely jolloin en mene) MUTTA kun en uskalla tehdä sitä päätöstä!! Olen tehnyt sellaisen 90 % päätöksen että menen vaikka kuinka pahalta tuntuisi mutta on vain pakko jättää se 10 % takaportiksi!! Koska toisaalta tiedän että jos teen sen täyden lujan päätöksen, en anna itselleni anteeksi jänistämistä mutta jos jätän pienen pelivaran niin annan helpommin anteeksi poisjäämisen. Toisaalta tiedän että jos en huomenna mene niin sitten en mene ollenkaan, koska on aina vain vaikeampaa sitten mennä.

Exän suunnalta on täysi RADIOHILJAISUUS, ei mitään, ei yhtään mitään... Ei soittoja lapsille, ei kysele tapaamisten perään, EI MITÄÄN!! On se kumma että kun minä en ole tapaamisten perään vonkaamassa ja kyselemässä niin toista ei sitten itseä kiinnosta ne ollenkaan... Jännää nähdä että KUINKA KAUAN exä onkaan tapaamast lapsiaan kun pitäisi itse siitä huolehtia?? Vai tuleeko lapsilla jossain vaiheessa niin ikävä että he itse soittelevat tapaamisten perään. Vielä eivät ainakaan ole moksiskaan ja ollaan eletty ja suunniteltu elämää niin kuin exää ei olisikaan.

Mutta huomenna on taas uusi tulikoe, toivottavasti pystyn siihen