Nyt olen jotenkin haahuillut menneessä... Onkohan tämä jokin vaihe mikä kuuluu käydä läpi?? Päätin aloittaa uuden blogin ja kääntää tavallaan sivua elämässäni, siitäkö tämä johtuu?? Nytkö viimein uskallan "luopua" exästä ja siitä harhasta minkä olen hänestä luonut?? Sitäkö tämä on??

Nyt olen jotenkin haahuillut menneessä... Onkohan tämä jokin vaihe mikä kuuluu käydä läpi?? Päätin aloittaa uuden blogin ja kääntää tavallaan sivua elämässäni, siitäkö tämä johtuu?? Nytkö viimein uskallan "luopua" exästä ja siitä harhasta minkä olen hänestä luonut?? Sitäkö tämä on??

Päässä on pyörinyt kaikenlaista mitä exä teki minulle ja melkein olen itkenytkin, mutta vain melkein... Itkun tulo on ollut kuin aivastuksen tulo, sitä odottaa ja odottaa, nenää kutiaa, tietää että se on tulossa ja tietää että kun se tulee, tulee myöskin helpotus ja voi sitä pettymyksen määrää kun aivastus ei tulekaan. Sama oli tämän itkun kanssa, se oli melkein "huulilla" mutta vetäytyi juuri ennen tuloaan takaisin. Eli en itkenyt vieläkään...

Mutta mielessä on nyt risteillyt siis kaikenlaiset exän tekoset ja hirveä SURU ja kysymysten tulva, MIKSI??? Miten ihminen joka vannoo että minä olen sen elämän sisältö ja kaikki kaikessa, miten voi tehdä sitten sellaisia asioita minulle??? MIKSI??? Selittääkä joku?? En ymmärrä sitä että ensin paiskotaan pitkin huushollia ja tehdään väkivaltaa ja haukutaan huoraksi ja seuraavana päivänä itketään koko päivä anellen anteeksiantoa ja vannoen ettei tapahtumat toistu, pitäen kainalossa ja silittäen hiuksista. Seurataan, kytätään, haukutaan, alistetaan, mollataan ja toisena hetkenä ollaan tappamassa itseä koska ei voi elää ilman minua. MIKSI, VOI MIKSI?? Miksi näin minua kohtelit???

Nyt SATTUU, SATTUU IHAN HIRVEÄSTI!!! Voi taivas että minuun sattuu se miten kohtelitkaan minua, miksi??? Mitä tein että ansaitsin sen kaiken??

Haluan ITKEÄ, ITKEÄ, PERKELE, tämän tuskan ja surun sisältäni pois!!!!